Enpäs ookkaan vähään aikaan kirjotellut, piti kyllä joo mutta oli vähän esteitä.
Mitä mulle kuuluu? Normaalisti vastaisin joko "hyvää" tai "ihan hyvää". Täällä mä voin kuitenkin ihan rehellisesti kertoa, mitä mulle kuuluu. Mua ahdistaa. Ihan helvetisti. Oon vaan 2 viikkoa koulussa jäljessä, ja öö.. ihan hukassa? Mä en tiedä mitä tehdä. Mä en osaa mitään. Mua masentaa. Kaipaan jotain piristettä, mut mikään ei tunnu piristävän. Jos hyppäis vaan alas jostain korkeelta, kaikki stressi ja paineet ois poissa hetkessä. Pääsisin jonnekkin, missä voisin vihdoin ottaa ihan iisisti, ei mitään paineita. Siellä ois vaan mä. Yksin, rauhassa. Miksei elämä vois olla helppoa? Kokoajan tuntuu siltä, että pillahdan ihan just itkuun. Se on pahinta, kun kukaan ei tiedä miltä musta tuntuu. Kaikki kattoo vaan ulkokuoren perusteella, miten ihmisellä menee. Kunpa mä voisin olla kaunis. Normaali. Hyvä koulussa. Terve. Rakastaisinpa mä elämää. Nyt vaan sattuu. Rukoilu ei auta, mitä mä voin enään tehdä? Pelastakaa mut. Oikeesti.
Tällä hetkellä mä en oo mistään ilonen. Näihin sanoihin on tällä kertaa hyvä lopettaa. Väsyttää, muttei siltikään väsytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti