Älä pelkää sisko, mä olen sun kanssasi täällä

Huomenna kouluun. En oo siltikään ihan terve vielä. Ei vaan voi olla enempää pois koulusta. Viikonloppu oli ja meni... käytiin leffassa ja syömässä kaverin kanssa ja olin yötä sen luona. Nauroin. Ihan hirveesti, ensin koska hauska leffa ja sitte koska mulla oli kivaa. Ihan helvetin kivaa. Pitkästä aikaa. Kaipaan enemmän mun naurua, vaikkei se kaunis ookkaan, tuun hyvälle mielelle siitä. Kunpa nauraisin useammin.

Kuitenkin, tänään kohtasi taas synkät ajatukset kun jäin yksin. Oli aikaa ajatella taas. Ja surra. Ja itkeä. Oon myöskin tajunnut yhden asian: mulla oli isosisko. Se oli mun esikuva, mä rakastin sitä eniten koko maailmassa. Mä halusin aina olla samanlainen kun se, mä aina autoin sitä, koska se oli niin cool. Jätin kaikki muut tekemiset väliin, autoin vaan siskoani. Ja sitten sain yhtäkkiä vaan paskaa niskaani siskoltani ja paljon. Ei ole enää siskoa. Kiitos vaan. Ei muistella pahalla ja silleen.

Kuitenkin, siitä on vaan päästävä yli. Ehkä meidän välit korjaantuu vielä joskus. Ehkä mä pystyn vielä kertomaan hirveitä asioita mun siskolle, mitä se ei tiedä ja mitä sen ehdottomasti pitäis tietää. Ehkä.

Pitäis tehdä toi kamala läksypino. Koko viime viikon läksyt, jei.