Ihan nopeet morottelut vaan tähän alkuun, ihan sillä tavalla vaan että pääsette mun elämääni vähän sisälle. En tuu missään vaiheessa paljastamaan mun oikeaa nimeä, ikää tai asuinpaikkaani. Kuvaani en myöskään koskaan tuu tänne laittamaan. Sillä nää asiat mitä käsittelen tässä blogissa, on mulle niin vaikeita etten oo ikinä pystynyt kunnolla niistä ääneen puhumaan? Jaa miks.... no se selviää lukemalla.
Illan fiilis näkyy hyvin yllä olevassa kuvassa. Mua masentaa, itkettää ja tekis mieli vaan... nukahtaa eikä enään herätä. Pitemmän aikaa oon joutunut esittämään että kaikki on hyvin, maailmassa on vaan yks ihminen joka tietää miten mun asiat oikeesti on. Yks ihminen. Ja sekään ihminen ei oo sellanen, joka pystyis mua päivittäin pitämään kädestä kiinni ja lohduttamaan, vaan se on netissä. Mulla ei oo oikeesti ketään, jolle uskaltaisin avautua kunnolla.
Ja sitten päästään tähän, miks mun elämä on niin vaikeaa? Jaa-a, ehkäpä siihen vaikuttaa alkoholistivanhemmat, itsetunto-ongelmat, stressi, ylipaino, alkoholiriippuvuus. Siitä voi vaan arvailla, että mikä eniten... kun en itsekään en aina tiedä. Tälläkin hetkellä mun vanhemmat on kumpikin humalassa, ja musta tuntuu niin pahalta. Mun tekis vaan mieli nyt nukahtaa ikuisesti. Ei mulla varsinaisesti täällä oo mitään ihmeellistä, en mä menestyny missään hyvin. Ei mulla oo paljoon oikeita ystäviä, jotka jäis oikeesti kaipaamaan. Ja perhe.. no se on vittu mitä on. Joka päivä vaan mietin, että entä jos mun perhe olisi erilainen? Oisinko mä onnellinen? En voi tietää, mut tekisin mitä vaan, jos mun vanhemmat ei kuluttais alkoholia. Ihan mitä vaan. "Nyt me alotetaan raitiselämä", jippii se kesti tällä kertaa mahtavat kaks viikkoa, jos ees sitä.
Ongelmana on myöskin se, että mä menin ja rakastuin viime keväänä ihanaan mieheen, jota kutsutaan nyt vaikkapa Roniksi. Roni kävi ahkerasti kattomassa mua, jolloin tapailukerrat päätty aina vaan haliin. Rupesin miettimään jo sillon, että mitä vikaa mussa taas on? Niin no, ulkonäkö jepjep. Sitten iski hiljasuus mun ja Ronin välille, mä ajattelin että game over, luovuta jo. Mutta paras ystäväni alkoholi käski mun jatkamaan, ja kerran humalassa tuli lähetettyä "se ratkaseva" viesti. Sain oikein mukavia vastauksia, ja meidän tarina sai jatkoa. Vietettiin oikein ihana perjantai-iltapäivä ja ilta, jolloin suudeltiinkin ensimmäistä kertaa herran kanssa. Ilta oli kaikinpuolin täydellinen, ja se vietettiin kesäkuun puolvälissä, ja alkoholiakin nautittiin loppuillasta vähän. Ja tuossa kun painoitin sanaa täydellinen, sitä se oli. Mutta arvatkaa mitä? Tämän jälkeen Roni ei ole pitänyt mitään yhteyttä. No, mun sydän särky täysin. Tää juttu sekasin ja kaikki muut ongelmat päälle tarkotti erittäin sekavaa kesää. Ryyppäsin paljon ja podin paljon krapuloita, aina vähän kadutti mutta illalla oli aina niin hyvä olo. Sekoilin toisten miesten kanssa, jotka olivat mua aina väh. 5 vuotta vanhempia, onneks ei päädytty mihinkään pitemmälle kenenkään kanssa. Mä rakastan yhä edelleen Ronia, vaikka jotain sinä iltana tapahtu, mikä sitten veti meidät erilleen. Mua rupee itkettämään taas ihan hirveesti, kun ajattelinkin tota iltaa ja kaikkea mitä meidän välillä tapahtu. Mä en yleensä suutele ketään selvinpäin, varsinkaan noin tollee... intohimosesti. ♥
Tosiaan, tässä olis alkuun vähän tällästä yleistä tietoa. Tää blogi ei tuu pelkästään olemaan tämmönen itkublogi, koitan saada tänne muutakin aikaseks, esim. tulevaisuuden suunnitelmia (tai sitä että onko mulla mitään tulevaisuutta..?) jne. Postausehdotuksia saa kans antaa!
♥ "Emilia"
